Viime lauantaina OH-SIM:n maailmanvalloitus eteni Saksaan, jossa lensimme reitin Stuttgart – München (EDDS-EDDM). Lennonjohtopeitto oli taattu koko matkan ajaksi, sillä käynnissä oli Saksan divisioonan PC-Flugtag -tapahtuma.
Eipä aikaakaan kun jo olimme Stuttgartin asematasolla, verkkoon yhdistyneenä ja laittamassa lentosuunnitelmaa Garmin GNS530:een – kunnes koko GPS-laite jumiutui. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koko simulaattorin uudelleenkäynnistys. Noin 10 minuutin päästä olimme taas samassa kohtaa platalla ja samassa työvaiheessa, eli GPS:n kimpussa. Poistettaessa ensimmäistä reittipistettä GPS-laite jumiutui taas, täysin samaan kohtaan kuin aiemminkin. Tässä pisteessä tilanne kärjistyi siihen, että jätimme simulaattorin yksin käynnistelemään itseänsä uudestaan ja menimme keittämään kahvit.
Viimeinen kolmannella yrityskerralla saimme vihdoin plaanin sisään ja olimme valmiita pyytämään reittiselvitystä. Jouduimme toistamaan lennonjohtajalle muutamaan kertaan, että olemme todellakin lähdössä Cessna 172:lla IFR-lentosuunnitelmalla kohti Müncheniä. IFR-selvitys kuitenkin saatiin rullausohjeiden kera ja lähdimme matkaan.
Sää osoittautui todella röykkyiseksi ja matka kohti suunniteltua lentopintaa 60 sujui pomppuisasti variometrin näyttäess välillä myös negatiivisia lukuja. Tutka antoi meille varsin kattavat säätiedot reitille ja sopi muiden lennonjohtoyksiköiden kanssa oikaisusta (DCT RIDAR), jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti määränpäähän.
Matka eteni reippaan sivutuulen (300 / 32) ansiosta joutuisasti, vaikkakin aiheutimme varmasti harmaita hiuksia tutkalennonjohtajalle hänen porrastaessa suurempaa (ja hieman rivakammin liikkuvaa) liikennettä lentokentälle 🙂 Se ei kuitenkaan käynyt ilmi lennonjohtajan selvityksistä, sillä saimme aivan loistavaa palvelua: “OIM, can you accept short approach?”. Vastattuamme myöntävästi saimme vektorit suoraan liukupolkuun kiinni ja otimme yhteyden torniin.
Torni selvitti laskuun ja rullauksen jaksolta saimme ohjeet GA-parkkiin. Lentoaikaa kertyi 1 tunti ja 17 minuuttia. Lento sujui muuten ihan nappiin, mutta korkeusmittarin kanssa oli pieniä ongelmia ohitettuamme siirtokorkeuden 5000 ft. Korkeusmittarin paineasteikko ei nimittäin ole ihan oikeassa skaalassa ja tästä johtuen emme voineet asettaa vakiopainetta 1013mb kovinkaan tarkasti. Onneksi ystävällinen tutkalennonjohtaja avusti oikean korkean löytämisessä ja lähestymisvaiheessa palatessamme QNH-korkeuksiin painoimme ovelasti näppäimistöltä B-kirjainta, joka asettaa aina vallitsevan paineen korkeusmittariin 🙂
Kuluneen viikon aikana simu on käynyt sekä Espanjassa että Sakssa. Mihin seuraavaksi?-)